Ikävöin, mutta en tiedä mitä

08.11.2020

Ikävöin, mutta en tiedä mitä. Faija lähti jo kun olin pieni. Ei ole juurikaan muistoja. Ei hyviä, ei huonoja. En ole siis lapsena enkä aikuisena kokenut sitä, että olisi faija elämässä. En siis tiedä oikeastaan mitä kaipaan, mut silti kaipaan jotain. Varmaankin sitä miehen mallia, joka olisi ollut tukena varsinkin silloin kun ollut vaikeampaa. Henkistä tukiverkkoa johon nojata. Myös sitä, joka olisi jeesaamassa ja jakamassa mun matkaa nyt faijana. Veikkaan, että faijaakin harmittaa siellä jossain, että meidän yhteinen aika oli lyhyt.

Oon onnellinen, että saan itse olla nyt mukana kahden prinsessan ja yhden prinssin matkalla. En varmasti toimi tai sano aina oikeita asioita, mut koko sydämellä oon messissä. Aamulla sain ainakin lapsilta läjän ylläreitä, joten ehkä oon oikealla tiellä :) 

Hyvää isänpäivää. #16