Tarina lonkasta. Tää tarina ei ole välttämättä mullistava koko maailmankaikkeuden mittakaavassa, mutta iso asia yhden miehen elämässä. Minun.

Ikävöin, mutta en tiedä mitä. Faija lähti jo kun olin pieni. Ei ole juurikaan muistoja. Ei hyviä, ei huonoja. En ole siis lapsena enkä aikuisena kokenut sitä, että olisi faija elämässä. En siis tiedä oikeastaan mitä kaipaan, mut silti kaipaan jotain. Varmaankin sitä miehen mallia, joka olisi ollut tukena varsinkin silloin kun ollut vaikeampaa....

Kauden 2020-2021 Unelmatiimi julkistettiin Ideaparkin salibandytapahtumassa syyskuussa. Kokoonnumme kuudesta nuoresta koostuvan ryhmän kanssa ensimmäisen kerran lokakuussa. On mukavaa, mutta samalla jännittävää polkaista homma käyntiin uusien ihmisten kanssa. Ensimmäisessä tapaamisessa mm. tutustumme toisiimme, käymme muutamia ennalta nuorille...

Toisen kerran järjestetty No Look -syöttöleiri kasasi taas yhteen joukon motivoituneita pelureita. Osa oli tuttuja helmikuun leiriltä ja osa oli ensimmäistä kertaa mukana. Asenne oli kohdillaan, kaikilla kova halu oppia ja sopiva pilke silmäkulmassa 😉 Kiitos nuoret :)

Tiimi toimii ja saadaan palautetta. Ohjaajat Saku, Konsta ja Elias katsoivat...

Testit ja himaan :( Mun osalta leiri päätty tänään. Edellisellä leirillä tullut käsiloukki vaivaa edelleen. Tässä kohtaa ei oteta riskiä, että vamma menisi pahemmaksi, joten pakko jättää leikki kesken. Aika bingo leiri siis, testit ja himaan. Loukki on aina hanurista ja vaikee paikka. Turhautunut ja osittain ulkopuolinen fiilis kun ei pääse olee...

Viimeisimmässä tekstissäni pari kuukautta sitten hehkutin kuinka kevät on urheilijan parasta aikaa. Pudotuspelit olivat juuri alkaneet ja kevään hienoimmat pelit olivat edessä. Sitten tuli korona. Kuten kaikki muukin niin salibandykin pysähtyi kuin seinään. Terveys menee totta kai kaiken edelle ja nopea päätös pelien loppumisesta oli täysin oikea....